Sijoittamisen riskit ja niiltä suojautuminen

Kaikkeen sijoittamiseen liittyy aina riskejä sijoitettujen rahojen menettämisestä – joko osittain tai kokonaan.

Tässä artikkelissa käydään läpi selkeimpiä riskejä, joille sijoittaja mahdollisesti altistuu sekä tapoja, joilla riskien vaikutuksia voidaan pienentää. Riskien ymmärtämisellä, tunnistamisella ja huomioimisella sijoittamisessa luot mahdollisuudet onnistua toistuvasti pitkällä aikavälillä.

Kuten, Warren Buffetin numero yksi sääntö sijoittamiseen kuuluu: ”Älä häviä rahaa”.

Markkinariski, epäsystemaattinen riski ja kokonaisriski

Markkinariskillä tarkoitetaan niin sanottua systemaattista riskiä, joka on sidonnainen koko osakemarkkinan kehitykseen eli se on osakesijoituksille maksettava preemio riskin kantamisesta. Sen takia sitä on mahdotonta poistaa osakesijoitusinstrumenteista.

Markkinariskin hyväksyminen on oikeutus sijoituksen tuotolle.

Epäsystemaattisella riskillä puolestaan tarkoitetaan yksittäiseen sijoituskohteeseen liittyvää riskiä eli voidaan puhua yhtiökohtaisesta riskistä. Yhtiöriskillä tarkoitetaan riskejä, joita sisältyy liiketoimintaan itseensä: yritys voi hiipua ja menettää markkinaosuuttaan sekä kannattavuuttaan tai joutua konkurssiin. Rahoitusteorian (ja myös käytännön) osalta epäsystemaattisen riskin hyväksymisestä ei sijoittaja voi vaatia erillistä tuottoa, koska epäsystemaattisen riskin voi välttää tehokkaalla hajauttamisella.

Tästä herääkin kysymys, siitä onko epäsystemaattisen riskin ottaminen omille harteille kannattavaa, jos riskin mukana ei tule ylimääräistä tuottoa?

vastaus tähän on, ettei merkittävän epäsystemaattisen riskin kantaminen ole yleisesti ottaen viisasta. Poikkeuksena tähän on uskomus siitä, että kykenee olemaan enemmän oikeassa kuin muut sijoittajat. Tämä on kuitenkin tilastollisesti epätodennäköistä. Rahoitusteoriassa riskiä mitataan varianssilla eli oletetun tapahtuman ja todellisen tapahtuman erotuksella. Yksittäisen yrityksen kehitystä on huomattavasti vaikeampi ennustaa kuin koko markkinan keskimääräistä kehitystä.

Epäsystemaattisen riskin poistaminen tapahtuu yksinkertaisesti hajauttamalla omaa sijoitusportfoliota useamman sijoituskohteen eli osakkeen välille. Tällöin portfolion riski lähestyy hajautuksen määrän mukaan vertailukohteena toimivaa systemaattista riskiä eli esimerkiksi osakkeiden kohdalla vertailuindeksiä. Ajallisesti – ja mahdollisesti myös rahallisesti – tehokkain tapa toteuttaa hajauttaminen osakesijoituksissa on sijoittaa passiiviseen indeksirahastoon, jotka on luotu nimenomaan eliminoimaan epäsystemaattista riskiä. Lue lisää rahastosijoittamisesta ja ajallisesta hajauttamisesta.

Kokonaisriski muodostuu markkinariskin ja epäsystemaattisen riskin summasta. Se kohdistuu siis yksittäiseen osakkeeseen. Kokonaisriskin laajuutta kuvataan yleisesti volatiliteetilla. Volatiliteetti kuvaa tuoton keskihajontaa oletetun arvon ympärillä.

Valuuttariski

Valuuttariski on rahan mittareina toimivien valuuttojen keskinäisistä arvonmuutoksista muodostuva riski. Sijoittajalle valuuttariski näyttäytyy, kun sijoitetaan ulkomaanvaluuttoja käyttäen. Tällöin toimeksiannon välittäjä vaihtaa valuutan sen hetkisen kurssin mukaan, mikä tapahtuu luonnollisesti sekä osto- että myyntitoimeksiannoissa.

Yritykset kohtaavat valuuttariskiä myydessään tuotteitaan eri valuutassa kuin heidän kirjanpitovaluuttansa on, mutta yritykset mitätöivät tätä valuuttajohdannaisilla, joiden avulla voidaan suojautua valuuttariskiltä. Näin ollen liiketoimintariskin päälle ei oteta ylimääräistä valuuttariskiä ja tämä onkin keskeinen osa kansainvälisten yritysten riskienhallintaa.

Tähän suhdemuutokseen liittyvä riski on vahvasti riippuvainen tapahtumahetken kysyntä-tarjonta-suhteesta. Mikäli sijoitetaan esimerkiksi vain USA:n markkinoilla toimivan yrityksen osakkeisiin, on eurot muutettava dollareiksi, tai toisinpäin, toimeksiannon toteuttamiseksi.

Myynti- ja ostohetken välillä tapahtuva valuuttakurssin muutos luo sijoituksesta luopumiseen riskin, jossa valuuttakurssin epäsuotuisa kehitys voi tehdä kannattavasta sijoituksesta kannattamattoman.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että muutos voi tapahtua myös sijoittajan eduksi. Tämä liittyy riskin ja tuoton väliseen perusajatukseen. Valuuttariskin hyödyntäminen tekee valuuttamarkkinoista houkuttelevan sijoituskohteen henkilöille, jotka uskovat pystyvänsä ennakoimaan valuuttaliikkeitä.

Sijoitetaan esimerkin omaisesti 10 000€ yhdysvaltalaiseen yritykseen, kun EUR/USD -suhde on 1,1 eli yhdellä eurolla saa 1,1 dollaria. Tällöin sijoituksen arvo dollareina on $11 000. Jos tämän kuvitellun osakkeen arvo nousee 10%, olisi sen uusi arvo $12 100. Haluaisit myydä sijoituksen, mutta EUR/USD -suhde on noussut 1,3:een eli eurojen ostaminen dollareilla on tullut kalliimmaksi. Mikäli myyt sijoituksesi tähän kurssiin, saat käteesi vain 9 308€ eli olet hävinnyt rahaa vaikka osakkeen arvo on kasvanut.

Valuuttakurssien muutoksen ennakoiminen muiden sijoitusinstrumenttien tapaan on lievästi sanottuna haasteellista. Valuuttakursseja heiluttavat etenkin eri talousalueiden keskuspankit.

Keskuspankit voivat rahapolitiikallaan muuttaa oman valuuttansa ohjauskorkoa, joka säätelee korkomarkkinoiden houkuttelevuutta sijoituskohteena. Tämä puolestaan vaikuttaa valuuttakursseihin. Sisään virtaava raha nostaa valuutan kysyntää ja näin ollen sen suhteellista arvoa muihin valuuttoihin nähden.

Valuuttariskiltä ei voi suojautua täysin, mutta sijoittamalla laajasti käytetyillä ja vakailla valuutoilla on valuuttariskin vaikutus usein pieni.

Yllä olevasta kuvasta näkyy länsimaiden kahden keskeisimmän valuutan, euron ja dollarin, suhde toisiinsa viimeisen 20 vuoden ajalta. Voidaan havaita, että pitkän aikavälin muutos on melko vähäistä eikä se noudata selkeää trendiä.

Inflaatioriski

Inflaatioriskillä viitataan usein hallitsemattomaan inflaatioon, jossa inflaation myötä kaikki omaisuus, joka ei ole suojattuna inflaatiota vastaan – eli sidottuna instrumentteihin, joiden arvo nousee inflaation mukana (esim. kiinteistöt ja hyödykkeet) – menettää arvoaan merkittävästi.

Inflaatio- ja valuuttariskit ovat siitä poikkeuksellisia, että ne ovat yksityisen sijoittajan lisäksi myös kokonaisten talousalueiden kannalta merkittäviä uhkia ja niitä ei sijoittja itse kykene hallitsemaan, vaikkakin niitä vastaan voi suojautua. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että riskien toteutuminen suuressa mittakaavassa on epätodennäköistä, sillä suuret markkinavoimat tekevät aktiivisesti töitä niiden ehkäisemiseksi.

Suosittelen lukemaan tarkemmin inflaation vaikutuksista yksittäiseen sijoittajaan Artun kirjoittamista inflaatioartikkelista.

Luottoriski

Luottoriski on riskityyppi, joka tarkoittaa käytännössä sitä, pystyykö lainanottaja maksamaan lainaansa (luottoaan) takaisin.

Luottoriskiä esiintyy sijoittamisessa kahdessa eri kontekstissa. Sijoittajalle läheisempi luottoriski koskee sijoittajan omaa luottoriskiä. Tässä tilanteessa sijoittaja ottaa luottoa oman sijoittamisensa tueksi vivuttamisen muodossa ja pyrkii siten parantamaan saatavia tuottoja.

Yleisin suomalaisen yksityishenkilön ottama luotto on asuntolaina, joka mahdollistaa oman asunnon ostamisen huomattavasti aikaisemmin kuin mitä se olisi mahdollista ilman velkarahoitusta.

Pellervon taloustutkimuksen mukaan asunnon omistamisesta syntyvät kuukausimenot ovat vuokralla asumista suuremmat, paitsi jos näistä menoista vähennetään lainanlyhennykset lukemalla ne säästöiksi kulujen sijaan. Omistusasunnon kannattavuuteen sijoituskohteena vaikuttaa kuitenkin lukuiset eri asiat ja näihin kannattaa tutustua huolella ennen päätöksen tekemistä. Lue lisää asuntosijoittamisesta.

Luottoriskin hallitseminen ei tapahdu välttämällä lainarahaa itsessään, vaan korkeita lainan korkoja. Korkotasot vaihtelevat talouden suhdanteiden mukana, mutta korkotasoja, jotka ylittävät selkeästi 12kk Euribor-koron, jota voitaisiin pitää euroalueen ”standardikorkona”. Tämän koron merkittävästi ylittäviä korkoja (esim. Euribor +4%) tulisi välttää.

Toinen luottoriskin esiintyminen tapahtuu yritysten rahoitusrakenteissa osana yrityksen rahoitusriskejä. Yrityksissä luottoriski kulminoituu yrityksen pääomarakenteeseen eli siihen, kuinka paljon yrityksessä on omaa ja vierasta pääomaa.

Lyhyesti sanottuna riski ja tuottovaatimus kasvavat, kun vieraan pääoman osuus kokonaispääomasta kasvaa.

Vieras pääoma on kuitenkin yritykselle usein ”halvempaa”, sillä siitä syntyneet korkokustannukset voidaan vähentää verotettavasta tuloksesta. Suuri vieraanpääoman osuus lisää kuitenkin yrityksen konkurssiriskiä, jolloin mahdollisuus koko sijoitetun pääoman menettämiseen kasvaa. Tämän takia sijoittavat vaativat näiltä yrityksiltä suuria tuottoja riskin kantamisesta.

Yleisesti hyvänä pidetty vieraan pääoman määrä on noin 40-50% kokonaispääomasta.

Hintariski

Hintariski, toiselta nimeltään kurssiriski, tarkoittaa eri sijoitusinstrumenttien hinnanvaihtelua markkinoilla. Se on sijoittamiseen liittyvä perustavanlaatuinen riski, joka ihmisille tulee usein ensimmäisenä mieleen sijoittamisen varjopuolena.

Hinnan muutokseen voi vaikuttaa käytännössä ääretön määrä erilaisia elementtejä, mutta niistä yleisimpiä ovat:

• fundamenttitekijät eli sijoituksen todellinen kyky tuottaa omistajilleen voittoa, kuten esimerkiksi osakkeissa yrityksen liikevoiton suuruus
• tulevaisuuden odotukset fundamenttitekijöiden muutoksesta, kuten uuden teknologian vaikutus liiketoiminnan kasvuun
• kysynnän ja tarjonnan vaihtelu, joka voi olla riippuvainen tai täysin irrallinen fundamenttitekijöistä

Hintariski on erittäin hyvin ymmärretty tekijä sijoittamisessa, sillä sen esittäminen visuaalisesti on helppoa ja yleistä, jolloin sen hahmottaminen on vähintään yhtä helppoa. Ehkä tunnetuin suomalainen esimerkki hintariskistä on Nokian kurssikehitys vuosituhannen vaihteen IT-kuplassa.

Vuosituhannen vaihteessa kaikki Internettiin liittyvät osakkeet olivat ostajien silmissä puhdasta kultaa riippumatta niiden todellisesta arvosta. Kun nämä täyteen odotuksia pumpatut yritykset eivät saavuttaneetkaan oletuksia, jäi monelle sijoittajalle vain luu käteen.

Korkoriski

Sijoittamisessa korkoriski liittyy usein matalariskisenä pidettyyn korkosijoittamiseen.

Korkoriski tarkoittaa riskiä, että ajanhetkellä x ostetusta korkosijoituksesta saa pienempää tuottoa kuin sen jälkeen ostetusta samankaltaisesta sijoituksesta. Vaikka itse korkosijoituksen jatkuvaan tuottoon tämä ei vaikuta, laskee se sijoituksen hintaa jälkimarkkinoilla, mikä voi tehdä sijoituksen myymisestä tappiollista. Tämä hinnan lasku johtuu yksinkertaisesti siitä, että tarjolla on samalla riskitasolla olevia sijoituksia, joista saa paremman tuoton.

Vuonna 2022 alkanut korkojen nostosykli on ollut rajuutensa puolesta äärimmäisen poikkeuksellinen ja aiheutti korkosijoittajille erittäin suuria tappioita, kun esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankin ohjauskorko nousi 12 kuukauden aikana 0,5%:ta 5%:iin. Edellisen kappaleen myötä voidaan ymmärtää, että korkosijoitusten hinta on tämän vuoksi tullut merkittävästi alas tällä aikavälillä.

Toisaalta, Yhdysvaltain valtion luottokelpoisuus ei ole tällä aikavälillä erityisesti muuttunut, mutta heidän tarjoamansa velan tuotto on noussut noin 4,5% tarkoittaen, että nykyisellään tämä velkainstrumentti on huomattavasti aikaisempaa houkuttelevampi sijoitusvaihtoehto.

Korkoriskiä mitataan duraatiolla, joka voidaan ymmärtää takaisinmaksuajaksi. Toisin sanoen, mitä pidempi aika korkosijoituksen eräpäivään on, sitä suurempi on sijoituksen duraatio eli riski. Riski on suurempi ajan kasvaessa, koska pitkällä aikavälillä on todennäköisempää, että ilmaantuu korkotuotteita, joiden tuotto on korkeampi.

Artikkeli on tarkoitettu pelkästään lukijoiden tietoisuuden kasvattamiseen. Mitään artikkelin sisältöä ei tulisi ottaa sijoitusneuvona, eikä kirjoittaja tai muut sivuston henkilöt ole vastuussa tehdyistä tai tekemättä jätetyistä sijoituspäätöksistä.

Sijoittamiseen osake- ja pääomamarkkinoilla liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi nousta tai laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman kokonaan. Historiallinen tuotto ja kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.