Mikro- ja makrotalous – Termit tutuiksi

Taloutta on pyritty ymmärtämään ja selittämään monia vuosisatoja. Sen seurauksena aiheen ympärille on kehittänyt vahvasti omaa sanastoaan ja tutkimussuuntia, joiden ymmärtäminen voi olla aluksi hankalaa.

Tässä artikkelissa avaan kahden keskeisen taloustutkimuksen suuntauksen termillisiä eroja.

Makrotalous

Erittäin yleinen ilmaus taloudesta puhuttaessa on jonkin tapahtuman vaikutus makrotalouteen tai makrotalouden tasolla. Cambridgen sanakirja tulkitsee makrotaloustieteen “kansallisen tason rahoitusjärjestelmien tieteelliseksi tutkimiseksi”. Yleisessä puheessa kuitenkin jätetään tieteellinen tarkastelu pois ja tutkitaan vain kansallisella tai kansainvälisellä tasolla tapahtuvia talousilmiöitä tai -tapahtumia.

Makrotaloudella tarkoitetaan siis kokonaisia markkinoita tai talousalueita, kuten Suomi tai EU.

Esimerkiksi suomalainen taloustieteilijä Jukka Pekkarinen esittää, että makrotaloustieteen näkökulma on havainnoida yksittäisten toimijoiden (yksityishenkilöt, yritykset, kotitaloudet, …) vaikutuksia talousalueeseen kokonaisuutena.

Yleisin tapa makrotalouden tilan mittaamiseen on bruttokansantuotteen (BKT) vuosittaisen kehityksen seuraaminen. Ihanteellisena tuloksena BKT:n kehitykseen pidetään hieman inflaatiota korkeampaa vuosimuutosta, jolloin tuotettujen hyödykkeiden arvo on suurempi kuin inflaatiolle menetetty arvo. Lyhyesti tämä tarkoittaa keskimääräisen elintason kasvua.

Alla olevassa kuvassa esitetään Suomen BKT:n muutos edelliseen vuoteen prosentteina ilmaistuna sekä kuluttajaindeksin muutos, joka kuvaa melko tarkasti kuluttajiin kohdistuvaa inflaatiota Suomessa. Voidaan havaita niiden asettuvan suhteellisen hyvin päällekkäin, mikä kertoo terveestä talouskehityksestä, vaikkakin BKT:n prosentuaalinen kasvu voisi olla suhteellisesti korkeampi.

Mitä hyötyä makrotaloudellisten ilmiöiden tutkimisessa sitten on?

Makrotalouden ymmärtäminen auttaa ymmärtämään taloutta laajemmin ja makrotalouden liikkeet vaikuttavat kaikkiin kyseisessä markkinassa toimiviin yrityksiin, yhteisöihin ja ihmisiin taloudellisesta näkökulmasta.

Klassinen makrotalouden toimija on esimerkiksi valtio, joka tekee omaa talousaluettaan koskevia talouspoliittisia päätöksiä. Nämä päätökset heijastuvat kaikkiin toimijoihin kyseisen valtion sisällä, jolloin mahdollisiin muutoksiin voi reagoida ajoissa, mikäli ymmärtää muutoksia aiheuttavia tekijöitä.

Esimerkiksi pörssikurssien muutokset vaalien aikaan johtuvat merkittäviltä osin makrotalouden päätöksistä, joita ennustetaan tapahtuvan. Sijoittajat, jotka kykenevät ennustamaan tulevat muutokset oikein, voivat reagoida niihin muita aikaisemmin. Tämä on merkittävä etu ja mahdollistaa erittäin tuottoisien sijoitusten tekemisen.

Esimerkki:
Oletetaan, että valtiossa X on nousemassa johtavaksi puolueeksi vahvaa verotusta ja tulonsiirtoja ajava puolue. Mikäli tämä toteutuu vähentää se yrityksen Y verojen jälkeistä tulosta, josta Y jakaa omistajilleen osinkoa.

Koska yrityksen pörssikurssi määräytyy nykyisten ja tulevien diskontattujen osinkojen summasta, laskee osingon maksukyvyn heikkeneminen Y:n pörssikurssia. Sijoittaja, joka on arvannut tapahtumaketjun aikaisemmin, on halutessaan voinut tehdä toimeksiantoja tai suunnitelmia ennen pörssikurssin todellista muutosta.

Mikäli tämä selostus oli täysin uutta asiaa, kannattaa sinun tutustua tarkemmin osakesijoittamiseen.

Vaikka yllä oleva esimerkki oli äärimmäinen yleistys makrotalouden muuttujien vaikutuksesta yksittäisen ihmisen – tai tässä tapauksessa sijoitusinstrumentin – asemaan markkinoilla, on vastaavien mahdollisuuksien arviointi tärkeää talous- ja kansalaisosaamista. Näin kansalaiset voivat arvioida kriittisesti omaa päätöstään äänestäessä tai esimerkiksi kyseenalaistaa hallituksen tekemiä talouspoliittisia päätöksiä.

Ymmärtämällä fundamentaalisia tekijöitä voi omia mielipiteitään perustella, jolloin niillä on huomattavasti enemmän painoarvoa.

Mikrotalous

Makrotalouden vastakohtana on puolestaan mikrotalous, joka keskittyy nimenomaan yksittäisiin toimijoihin makrotalouden sisällä ja heidän päätöksiinsä.

Yksittäiset toimijat, kuten henkilöt ja yritykset, tekevät päätöksiä omien resurssiensa allokoimisesta, mikä luo perustan hyödykemarkkinoille. Markkinoiden tasapaino puolestaan muodostuu yksinomaan toimijoiden välisen kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Mikrotaloustieteissä tutkitaan Cambridgen sanakirjan mukaan ”ihmisten ja kaupallisten toimijoiden taloudellisia ongelmia sekä yksittäisten markkinoiden toimintaa”.

Hyvänä esimerkkinä mikrotalouden toiminnasta on esimerkiksi internetin suoratoistopalvelut, sillä niiden valmistaminen ja ylläpitäminen ei vaadi yksittäisen asiakkaan kohdalla käytännössä mitään investointeja. Tällöin siitä veloitettava hinta määräytyy hyvin vahvasti kysynnän ja tarjonnan mukaan eli millä hinnalla asiakas on tuotteen valmis ostamaan. Suurin markkinatasapainoon vaikuttava tekijä ovat muut saman alan toimijat, joiden intressi hintakilpailuun ei ole suuri (vrt. Netflix ja HBO).

Ymmärtämällä näiden termien keskeisen sisällön ja pelikentän, pystyt kehittämään omaa analyysikykyäsi ja tekemään onnistuneita ratkaisuja omassa taloudessasi.

Artikkeli on tarkoitettu pelkästään lukijoiden tietoisuuden kasvattamiseen. Mitään artikkelin sisältöä ei tulisi ottaa sijoitusneuvona, eikä kirjoittaja tai muut sivuston henkilöt ole vastuussa tehdyistä tai tekemättä jätetyistä sijoituspäätöksistä.

Sijoittamiseen osake- ja pääomamarkkinoilla liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi nousta tai laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman kokonaan. Historiallinen tuotto ja kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.